maanantai 24. syyskuuta 2012

Kolkyt ja hyvä niin :)


Täytin reilu viikko sitten "maagiset" 30 vuotta. Johan sitä oli vuosi odotettukin! Viimeisinä päivinä ennen h-hetkeä mietin, että vitsi, jos vielä vähän aikaa saisin olla parikymppinen. Mutta lopulta tuntui pelkästään hyvältä siirtyä seuraavalle vuosikymmenelle.

Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet mahtavia!  Olen tavannut upeita ihmisiä, joista on tullut minulle rakkaita ystäviä. Sellaisia ystäviä, jotka taittavat kanssani varmasti seuraavankin vuosikymmenen. Elämyksiä ja nautintoja on karttunut melkoinen määrä. Maailmaa on tullut katsottua monesta kolkasta ja olen saanut rakastaa ja olla rakastettu. Kymmeneen vuoteen on toki mahtunut ikäviäkin asioita, kuten luopumista itselle tärkeistä ihmisistä ja asioista. Uskon, että suurin osa näistä luopumisista on kuitenkin kasvattanut ja vienyt eteenpäin. En olisi sama ilman niitä tapahtumia. Harha-askeleetkin ovat lopulta tuoneet lähemmäksi omaa itseä ja sen tuntemista.

Vaikka mikään ei konkreettisesti olekaan muuttunut vanhenemisen myötä, olen mielessäni aloittanut uuden aikakauden ja puhdistanut pöydän. Olen tehnyt tilini selviksi menneen kanssa ja sinetöinyt vanhat asiat siististi mappeihin. Siellä ne ovat mapissa, eivät elämästä kadonneina, mutta taakse jääneinä ja osana omaa henkilökohtaista historiikkiäni. Hyvä niin. Odotan seuraavaa kymmentä vuotta ja sen tapahtumia jännityksellä. Minua kutkuttaa ajatus siitä, että edessä on upeita vuosia huipussa seurassa - omassa ja rakkaimpieni!;)

Juhlapäivän eväitä - very girly :)


tiistai 4. syyskuuta 2012

Hikisen hyvää

Vaikka kirjoitin tunnustuksiani jo viime viikolla, en onnistunut siltikään nostamaan tunnelmia heti seuraavina päivinä. Alkoi jo nolottaa, että pitipä mennä edes tunnustamaan, kun nyt ei sitten hyvillä mielen voikaan enää murjottaa. Ironista eikö? Noh, eilinen alkoi vaisusti. Olin nähnyt kauheaa painajaista, jossa en muistanut kuka olen ja missä olen. Heräsin aamuyöstä hengästyneenä ja rintaa puristi. Töihin lähdin väsyneenä ja mielessä pyörähteli kaikenmoisia negatiivisuuksia. Oliko taas alkamassa yksi tällainen viikko?

Neljän jälkeen suuntasin kuntosalille. Menin crosstraineriin, jota inhoan. Pakotin itseni polkemaan siinä asettamani ajan, vaikka olin jo heti alkuun antanut luvan luovuttaa, jos siltä tuntuisi. Kanavoin kiukkuni siihen laitteeseen ja kun vielä sen jälkeen touhusin normaalin treenini läpi, olin suuremmoisen eufoorisessa tilassa suihkuun päästessäni. Olo oli kuin pikkuisessa hiprakassa.

Ihmeellisintä kaikessa oli, että vaikka sitten myöhästyin kotimatkalla junasta traagisimmalla mahdollisella tavalla eli siten, että käsi juuri kurkoittaa ovea ja silloin juna lähtee liikkeelle, ei sekään ärsyttänyt yhtään kaatosateesta ja ukkosesta huolimatta. Wau! Oli oikeastaan aika raikasta istua siinä Martinlaakson asemalla sateessa. Tuntui, että nyt saa sitä happea, jota ei oikein ole tahtonut riittää viime aikoina.

Olin varautunut, että hyvä fiilis katoaa muutaman tunnin sisällä. Hah! Ei kadonnut. Kartoin negatiivisia aiheita sekä mielessäni että keskusteluissa muiden kanssa. En kertakaikkiaan aikonut suostua niihin. Tarvitsin tämän yhden illan, joka katkaisisi ikävän kierteen, johon olin joutunut. Tänäänkin on ihan hyvä tunnelma! Ja vaikka se tästä laskisi, niin ei haittaa, koska nyt tiedän, että minulla on vielä olemassa kapasiteettia muuhunkin kuin mälsään murjotukseen.

Mitä opimme? Hikoillessa meistä valuu ulos myös henkistä kuonaa ja kuormaa. Energia menee fyysiseen suoritukseen ja henkiselle kidutukselle jää puolestaan vähemmän polttoainetta. Katsotaan mihin tämän päivän energiat uppoaa!