Itseaiheutettu vaikea elämä

Luin artikkelin, jossa sain jälleen uuden näkökulman samaan asiaan, josta olen tässä kuohunut koko blogini ajan. Tänä vuonna on pystytty ensimmäistä kertaa todistamaan, että ihminen pystyy harjoittelun kautta muuttumaan positiivisemmaksi - jee!

Artikkelissa puhutaan, kuinka ihmisen temperamentti on periytyvää ja pysyvää, mutta persoonallisuus on jotakin, mikä rakentuu siihen päälle. Persoonallisuus määrittää, miten suhtaudumme vaikkapa epäonnistumisiin. Voimme oppia suhtautumaan asioihin positiivisemmin. Negatiivinen ihminen hankaloittaa itse omaa elämäänsä ja tappaa luovuuden myös ympärillä olevista ihmisistä. Tämä oli mielestäni hyvä oivallus. Itsehän tässä teen elämäni hankalaksi, kun en anna itselleni mahdollisuutta ajatella asioista eri tavalla, vaan turvaudun vanhaan tuttuun negailuun ja valittamiseen.

Eilen kävelin töihin junalta ja aloin kelailemaan aivan automaattisesti asioita, jotka potentiaalisesti olivat elämässäni pielessä. Olin nukahtanut miettien samoja asioita, käyden tuota listaa läpi mielessäni. Siksi tuntui luonnolliselta jatkaa sitä, koska minullahan on asiat huonosti. Sitten kello soi päässäni. Haloo!! Ei kai ihme, jos ketuttaa, kun teen ja kertaan näitä listoja päivästä toiseen. Hengitin syvään monta kertaa ja tyhjensin päätäni. Päätin etten saa jatkaa listausta enää. Eli kuten tutkimuksessa sanotaan: negatiivinen ihminen tekee oman elämänsä hankalaksi.. Totesin, että suurin osa ahdistuksestani ja ärsytyksistäni ovat ihan itseaiheutettuja. Katse peiliin siis TAAS!

Zürichin yliopiston psykologian tutkimusryhmä onnistui tänä vuonna ensimmäistä kertaa todistamaan, että harjoittelu auttaa ihmistä muuttumaan positiivisemmaksi. Kymmenen viikon intensiivisen positiivisen ajattelun jälkeen ne tutkittavista, joille oli annettu optimistisia tehtäviä, kokivat elämänlaatunsa selvästi parantuneen. Zürichin yliopiston tutkijat pistivät tutkittavansa miettimään muun muassa, miten he kiittivät tai huomioivat ihmisiä aivan arkipäiväisissä tilanteissa. Samalla heidän tuli miettiä, mitkä asiat tekevät elämästä kaikkein eniten elämisen arvoista.
Kymmenen viikon jälkeen satunnaisotoksella valitut tutkittavat raportoivat tuntevansa useammin iloa ja olevansa myös aiempaa useammin positiivisella mielellä.  

Tänä aamuna testasin tätä toisten ihmisten huomioimista samalla matkalla junalta töihin. Tervehdin siivojaa, joka oli puhdistamassa läpikulkukäytävää eräässä rakennuksessa, jonka läpi oikaisen aamuisin. Ei olisi tarvinnut, en tunne häntä mutta toisaalta olen kiitollinen, että hän siivoaa sen käytävän ja tekee siten matkastani mukavamman. Sain takaisin ystävällisen hymyn ja tervehdyksen. Yhtäkkiä tuli todella kiva mieli. Lopputulos: paljon parempi tapa aloittaa päivä! Nyt täytyy vielä miettiä niitä asioita, jotka tekevät elämästäni elämisen arvoista. Siitä ehkä seuraavassa kirjoituksessa sitten.

Tutkimustulokset pitävät siis paikkansa ainakin tällä lyhyellä empiirisellä aikajaksollani tarkasteltuna ja loogiseltakin ne kuulostavat. Mahtavaa, että tätä asia myllytetään nyt niin monella taholla!

Linkki artikkeliin, jossa kerrotaan tästä Zürichin yliopiston tutkimuksesta ja josta lainaus on:

 

http://yle.fi/uutiset/valittaja_voi_opettaa_itsensa_iloiseksi/6311029

Elämä pelissä-testin tuloksia...Hui!

Ystäväni kehotuksesta tein tänään Elämä pelissä-testin ja olin melkolailla yllättynyt tuloksista.Eliniänodote VAIN 68 vuotta. Kyky käsitellä arkisia vastoinkäymisiä heikohko.. uuuuups! Tämä on toisaalta ollut tiedossa. Siksi tämä blogi esimerkiksi on olemassa. Tiedostan, että minulla on ongelma arjen ärsytysten hallinnassa :) Positiivisuudesta sain kuitenkin 79/100 pistettä. Mielestäni se on ihan hyvä tulos. Toisaalta aika mielenkiintoista, että tuo v-indeksi ja positiivisuus-indeksi eivät sitten korreloi keskenään juurikaan.

Pitää siis tsempata ilmeisesti vielä kovempaa ja muistaa syödä enemmän vihreää ja hedelmiä. Viime viikolla postaamassani tutkimuksessahan todettiin, että negatiivinen elämänasenne voi viedä jopa 10 vuotta elämästä pois. Voisin siis saada varmasti ainakin viisi vuotta lisää, jos saisin palikoitua käänneltyä oikeisiin asentoihin pääkopperossani. Se olisi jo 68+5 eli 73 vuotta. Siihen sitten niitä marjoja ja muita viheriäisiä..pikkusen lisää liikuntaa ja unta, niin voisiko ajatella, että saisin nostettua tuon hyvällä tuurilla jopa 80 vuoteen? Sinne haluaisin päästä. En missään nimessä ole valmis jättämään tuota testin lupaamaa 15 lisävuotta elämästäni kokematta!


Elämä pelissä-testin yhteenvetoa: 

Arjen vastoinkäymiset

 

V-indeksi 56/100 pistettä.
Arjen vastoinkäymiset harmittavat sinua useammin kuin muita ihmisiä, vastoinkäymisten sinulle aiheuttama harmituksen määrä on tavallista huomattavasti suurempi, mutta onneksesi harmituksesi kestää huomattavasti lyhyemmän ajan kuin ihmisillä yleensä.

Arjen pienten vastoinkäymisten parempaa sietämistä voi harjoitella. Omia kielteisiä tunteitaan voi käsitellä, ja ne kannattaa hyväksyä. Negatiivisten tunteiden hyvä hallinta ja pienten vastoinkäymisten sietäminen helpottaa arkea ja vapauttaa voimavaroja todellisten takaiskujen kohtaamiseen.

 

Henkiset voimavarat

Positiivisuus 79/100 pistettä.
Henkisen hyvinvoinnin ja stressin kartoituksen pohjalta kuulut niihin ihmisiin, joilla on erinomaiset henkiset voimavarat. Tähän ryhmään kuuluville keskimäärin on ominaista vahva usko hyvään tulevaisuuteen, elämä tuntuu merkitykselliseltä, asenne elämään on myönteinen ja kyky sietää vastoinkäymisiä on erinomainen. Silloin yleensä myös kiinnostus terveyttä edistävään ravitsemukseen ja liikuntaan on tavallista suurempi. Ryhmän jäsenien vahvuuksiin kuuluvat myös usein tavallista paremmat sosiaaliset taidot ja halu panostaa ihmissuhteisiin. Työ koetaan yleensä palkitsevana ja elämää rikastuttavana asiana. Vaikka asiat ovat hyvin, kaltaisesti henkilöt voivat hyötyä henkisen hyvinvoinnin harjoitusohjelmista ja voida entistäkin paremmin.

Terveyteen vaikuttavien elintapojesi puolesta kuulut ryhmään, joka kuluttaa terveyttään muita vähemmän ja siksi sairastuu keskimääräistä harvemmin elintapojen aiheuttamiin sairauksiin. Saatat silti edelleen haluta vahvistaa terveyttäsi ja olet ehkä jo yrittänytkin tehdä muutoksia arkisiin tottumuksiisi. Alla on tarkemmin kuvattu, missä asioissa voit tehdä muutoksia hyvinvointisi ja terveytesi parantamiseksi entisestään.

Eliniän ennuste

Elintavat ja -olosuhteet vaikuttavat merkittävästi elinikään. Tilastojen mukaan sinun ikäryhmääsi kuuluvat ja elintavoiltaan samanlaiset naiset saavuttavat keskimäärin 68 vuoden eliniän. Jos muuttaisit kaikki elintapasi mahdollisimman terveellisiksi, sinulla olisi mahdollisuus lisätä vireitä elinvuosiasi 15 vuodella.

Tee testi osoitteessa: http://elamapelissa.duodecim.fi/ep3/ 

Negatiivinen elämänasenne vie jopa kymmenen elinvuotta

"Tieteellisestikin" todistettua se on:

http://yle.fi/uutiset/positiivinen_ihminen_elaa_pitempaan_ja_tienaa_paremmin/6311091

Lukekaahan!

Kolkyt ja hyvä niin :)

Täytin reilu viikko sitten "maagiset" 30 vuotta. Johan sitä oli vuosi odotettukin! Viimeisinä päivinä ennen h-hetkeä mietin, että vitsi, jos vielä vähän aikaa saisin olla parikymppinen. Mutta lopulta tuntui pelkästään hyvältä siirtyä seuraavalle vuosikymmenelle.

Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet mahtavia!  Olen tavannut upeita ihmisiä, joista on tullut minulle rakkaita ystäviä. Sellaisia ystäviä, jotka taittavat kanssani varmasti seuraavankin vuosikymmenen. Elämyksiä ja nautintoja on karttunut melkoinen määrä. Maailmaa on tullut katsottua monesta kolkasta ja olen saanut rakastaa ja olla rakastettu. Kymmeneen vuoteen on toki mahtunut ikäviäkin asioita, kuten luopumista itselle tärkeistä ihmisistä ja asioista. Uskon, että suurin osa näistä luopumisista on kuitenkin kasvattanut ja vienyt eteenpäin. En olisi sama ilman niitä tapahtumia. Harha-askeleetkin ovat lopulta tuoneet lähemmäksi omaa itseä ja sen tuntemista.

Vaikka mikään ei konkreettisesti olekaan muuttunut vanhenemisen myötä, olen mielessäni aloittanut uuden aikakauden ja puhdistanut pöydän. Olen tehnyt tilini selviksi menneen kanssa ja sinetöinyt vanhat asiat siististi mappeihin. Siellä ne ovat mapissa, eivät elämästä kadonneina, mutta taakse jääneinä ja osana omaa henkilökohtaista historiikkiäni. Hyvä niin. Odotan seuraavaa kymmentä vuotta ja sen tapahtumia jännityksellä. Minua kutkuttaa ajatus siitä, että edessä on upeita vuosia huipussa seurassa - omassa ja rakkaimpieni!;)

Juhlapäivän eväitä - very girly :)

Hikisen hyvää

Vaikka kirjoitin tunnustuksiani jo viime viikolla, en onnistunut siltikään nostamaan tunnelmia heti seuraavina päivinä. Alkoi jo nolottaa, että pitipä mennä edes tunnustamaan, kun nyt ei sitten hyvillä mielen voikaan enää murjottaa. Ironista eikö? Noh, eilinen alkoi vaisusti. Olin nähnyt kauheaa painajaista, jossa en muistanut kuka olen ja missä olen. Heräsin aamuyöstä hengästyneenä ja rintaa puristi. Töihin lähdin väsyneenä ja mielessä pyörähteli kaikenmoisia negatiivisuuksia. Oliko taas alkamassa yksi tällainen viikko?

Neljän jälkeen suuntasin kuntosalille. Menin crosstraineriin, jota inhoan. Pakotin itseni polkemaan siinä asettamani ajan, vaikka olin jo heti alkuun antanut luvan luovuttaa, jos siltä tuntuisi. Kanavoin kiukkuni siihen laitteeseen ja kun vielä sen jälkeen touhusin normaalin treenini läpi, olin suuremmoisen eufoorisessa tilassa suihkuun päästessäni. Olo oli kuin pikkuisessa hiprakassa.

Ihmeellisintä kaikessa oli, että vaikka sitten myöhästyin kotimatkalla junasta traagisimmalla mahdollisella tavalla eli siten, että käsi juuri kurkoittaa ovea ja silloin juna lähtee liikkeelle, ei sekään ärsyttänyt yhtään kaatosateesta ja ukkosesta huolimatta. Wau! Oli oikeastaan aika raikasta istua siinä Martinlaakson asemalla sateessa. Tuntui, että nyt saa sitä happea, jota ei oikein ole tahtonut riittää viime aikoina.

Olin varautunut, että hyvä fiilis katoaa muutaman tunnin sisällä. Hah! Ei kadonnut. Kartoin negatiivisia aiheita sekä mielessäni että keskusteluissa muiden kanssa. En kertakaikkiaan aikonut suostua niihin. Tarvitsin tämän yhden illan, joka katkaisisi ikävän kierteen, johon olin joutunut. Tänäänkin on ihan hyvä tunnelma! Ja vaikka se tästä laskisi, niin ei haittaa, koska nyt tiedän, että minulla on vielä olemassa kapasiteettia muuhunkin kuin mälsään murjotukseen.

Mitä opimme? Hikoillessa meistä valuu ulos myös henkistä kuonaa ja kuormaa. Energia menee fyysiseen suoritukseen ja henkiselle kidutukselle jää puolestaan vähemmän polttoainetta. Katsotaan mihin tämän päivän energiat uppoaa!

Tunnustuksia

Katselin tuossa tätä blogia ja kirjoituksiani. Totesin seuraavaa: en ole ollut erityisen positiivisella tuulella, en ainakaan usein. Jos olen ollut, en ole malttanut istua alas siitä kirjoittamaan. Positiivisen päivän laskettua eiliseen ja unohduksiin, on positiivisten asioiden muistaminen ollut vaikeaa. Olen valittanut liikaa. En ole pysynyt asettamassani tavoitteessa. Olen tuottanut itselleni pettymyksen valitsemallani polulla. MUTTA: en aio upota suohoni, en vaikka huomennakin valittaisin ja ylihuomenna suututtaisi. Valittu suunta on ollut oikea ja siitä tulee pitää kiinni. Täytyy skarpata!

Jos jotain hyvää tästä haluaa nostaa, niin olen tullut tietoisemmaksi omista tuntemuksistani ja tunnistan paremmin järjen äänen. Tunnustan silti avoimesti, että tunteeni ohjaavat minua ja huuliani. Osaan kuitenkin eritellä paremmin omia fiiliksiäni. Tiedän, että jotkut asiat ovat järjettömiä ja pystyn joskus jopa lohduttamaan itseäni järjen avulla. Ei silti lieni väärin tuntea tuntemiansa tunteita. Siitä kummalla sitten on se lopullinen hallintaoikeus, on hyvä käydä itsensä kanssa pientä dialogia. En itseasiassa ole varma, onko kummankaan syytä ohjata meitä yksinään. En haluaisi olla niin kovin järkevä, mieluummin tunteva -olkoonkin että hyvässä ja pahassa-, rakastava ja lähestyttävä ihminen, jonka sielua voi koskettaa.

Hui! Onpa syvää.. Mutta tämä oli välitilinteko ja synninpäästö omalle sielupoloiselle. On viisautta oppia anteeksiantamista, itselleen jos jollekin sitä useimmiten joutuu antamaan anteeksi. Ja se on kaikista vaikeinta. Hullun haastavaa - jotain mihin on melkein pakko tarrata! Mutta onpahan kuin onkin POSITIIVISTA huomata näitäkin asioita. Siis näitä negatiivisiakin. Parissa suonsilmässä kahlanneena tuntee taas kasvualustansa paremmin!

Me palaamme - hallayöt ovat suloisia! ;)

Onnentunteita

Kesäloma on nyt loppunut ja totuttelu arkeen on alkanut. Liian nopeaan meni kolme viikkoa, mutta se ei liene kenellekään joskus lomaa viettäneelle yllätys. Mukava loma on takana ja paljon muistoja syntyi pimeään talveen muisteltavaksi. Kaksi viikkoa Suomea etelestä pohjoiseen ja itään, sen jälkeen Venetsiassa viikko. Aika kiva kompinaatio! Vaikka hellettä ei kotimaassa paljon ollutkaan, niin onneksi moni muu asia jäi mieleen. Positiivisten asioiden listallekin tulee monta uutta täppää :) Jee! Nyt on edessä loppukesän viettoa Helsingissä ja sekin on ihan kivaa se. Viikonloppuna saadaan toivottavasti nautiskella auringossa Kaivopuiston nurmikolla Kaken kanssa. Voisipa sormensa sotkea taikinuksiin ja puuhastella kesän marjoista jotain hyvää, vaikka varsinainen herkuttelukausi onkin takanapäin.

Tässä pientä koostetta:

- Suomen maaseutu
- autoilu kesäiltoina kauniissa maisemissa
- pohjoisessa syödyt rieskat :) (olen koukussa)
- mansikat (ehkä ne tuli jo aiemmin mainittua?)
- traktorilla ajaminen (eka kerta!!)
- 12 kg luonnon lohen saaminen Tornionjoesta (huikean jännittävä elämys)
- rentous ja rakkaus - hihii!
- ristikot
- yhteinen lomamatka kummitytön kanssa Venetsiaan
- jäätelö Italiassa (ah, söin enemmän kuin koko vuoden aikana Suomessa)
- yksi parhaista koskaan syömistäni pizzoista tuli tielleni Venetsiassa
- pitkästä aikaa sain tosi tosi hyviä simpukoita Italiassa
- Venetsian kauneus

Gaucho ja 12kg lohi tekevät tuttavuutta

On se niin suloinen touhutessaan kalan kanssa :)

Ekaa kertaa traktorin ratissa - tämä oli oikeasti jännää!

Kaunis taivas Tornionjoen yläpuolella ja lämmin ilta - ehkä kesän ainoita.

Herkkujätskit Italiassa!

Erinomaiset simpukat - ollessaan hyviä tuottavat suunnatonta mielihyvää

Kaunis Venetsia

Kiskoilla

Olen istunut pian neljä tuntia junassa matkalla kohti Joensuuta, joka on kesälomani ensimmäinen etappi. Gaucho lymyää jossakin istuimeni alla nyt, kun käytävän toisella puolella ei enää syödä kana-ceasaria :) Lomafiilistä ei oikein ole vielä löytynyt ja aamulla melkein harmistuin, kun ei yhtään tunnu, että olisi lomalla. Muutamien pikku torkkujen jälkeen olen maisemien muuttuessa kotoisemman näköisiksi alkanut saada kiinni kesähabituksesta ja tunnelmasta. Aurinkokin pilkoittelee!

Kuten kirjoitin serkkujasenkummi-blogiin äsken, on tämä juna melkoinen paikka hilpeille havannoille silloin kun oma mieli on vastaanottavaisella tuulella. Alkumatkasta jokainen tämän junan matkustaja ärsytti minua enemmän tai vähemmän, mutta nyt jo uuteen lomaisempaan moodiin siirtyneenä saatan nähdä tässä yhtä jos toista positiivista ja hauskaa. Itseasiassa Suomi on pullollaan hupsunlaisia persoonia ja murteita. Kaikkia meitä kuitenkin yhdistää ikkunasta avautuvat järvimaisemat ja vihreät koivikot. Kesä merkitsee suurimmalle osalle suomalaisia hyvin perinteisiä asioita, joista itse kukin ammentaa pimeinä talvi-iltoina.

Positiivisten asioiden listaan lisättäköön tämän junamatkan saldona:

- hupsun hauskat kanssamatkustajat
- aina yhtä hyvä matkaseuralainen Gaucho
- mahtavat järvimaisemat, joita voi ihailla ikkunasta
- rauha ja hiljaisuus, minkä voi aistia kotiseutua lähestyttäessä
- toimiva internet-yhteys junassa
- juuri junaan astunut joensuulainen festarikiertelijä, joka kulkee aina paljasjaloin ja jonka näkeminen ei oikeastaan ärsytä yhtään, vaan on hienoa nähdä rohkeutta olla hyvin erilainen kuin muut
- päivät ovat jälleen tänään harvemmat siihen, kun näen taas rakkaani :)
- ihana ilta eilen upeiden ystävien seurassa ( ei kuulu toki tähän junakategoriaan varsinaisesti)

Ystävän tekemä mansikkakakku ja rosekuohari! Ihana loman aloitus.

Rakas ottaa päikkärit ennen junamatkaa - kuinka suloista.

Reipas reissaaja. Vaivihkaa vahdissa, kun naapurissa ruokaillaan :)

Netti toimii ja koivut ovat niin vihreitä!

Parasta kesässä

Onpas vierinyt aika nopeaan viimeisestä kerrasta. Aika lentää, minä en enää ;)

Kesäloma alkaa kolkutella reilun päivän päässä ja jos kesä on ihmisen parasta aikaa, niin mullahan
on silloin asiat varsin hyvin. Lomalta voi odottaa siis vain parasta ja kivaa! Kevät ei ehkä mennyt niin
positiivisessa virityksessä kuin alkutalvi antoi ymmärtää. Ikäviä sairastumisia lähipiirissä ja oman rakkaan lähteminen töihin ulkomaille ovat koetelleet positiivisuuden nimeen vannonutta muurainta. Aion kuitenkin tehdä ryhtiliikkeen kesäloman kunniaksi ja käyttää lomani hyvin eli pyrin keskittymään jälleen elämän iloisiin ja kauniisiin asioihin.

Olen aloittanut toisenkin blogin serkkuni/kummityttöni kanssa, jossa hän pääasiallisesti kirjoittaa, mutta jaamme siellä yhteisiä mukavia kokemuksiamme, reseptejä, muistoja jne. Olen iloinen, että minulla on niin hieno kummityttö, jonka kanssa voi puuhastella tämänlaisiakin asioita. Meille jää varmasti molemmille kivoja muistoja blogin tekemisestä muiden reaalielämän tapahtumien ohella! Uutta blogia voi lukea osoitteessa: serkkujasenkummi.blogspot.fi

Kesälomalla kiertelemme ympäri Suomea autolla ja aion heittäytyä oikein roadtrip tunnelmaan! Vaikka matkat ovat pitkiä, voi pienellä viitseliäisyydellä keksiä yhtä jos toista huvitusta alsfaltin ja sorateiden varrelle. Yhtä toivon tietenkin ja se on aurinko. Heinäkuun on tuotava hellettä matkassaan..Lämpö ja aurinko ovat asioita, joita rakastan ja joista voin ammentaa voimaa, millä kurkottaa pitkälle ensimmäisiin loskiin ja nuoskiin. Hyvät muistot ovat myös oiva apu talven pitelyyn, kuten keväällä kirjoitin. Onneksi taas on kesä aikaa keräillä muistoja reppuun talven varalle.

Helpottaakseni omaa lomamissiotani luettelen tähän nyt asioita, joista AINAKIN tulee iloiseksi ja jotka ovat positiivisia sellaisinaan:

- rakkaat ihmiset ja oma koira (mahtava poikaystävä, muut ystävät ja perhe)
- vihreys joka puolella
- kesämökki
- uiminen ja saunominen vastan kera
- grillaaminen ja syöminen
- rauhalliset aamut, kiireettömyys ja loma
- kesävaatteet
- kesäinen Helsinki
- mansikat ja mustikat
- nukkuminen sateen ropistessa mökin peltikattoon
- lukeminen
- matkustelu
- meri ja järvet
 
Siinäpä muutamia alkuun.. tuota listaa täytyy sitten jatkaa, kun missio etenee. Olisipa kiva, kun saisi kerättyä 100 positiivista asiaa kesän aikana. Tavoitetta tarvitaan tehtävän onnistuneeseen suorittamiseen. :) Onnea ei pidä tietenkään suorittaa, se täytyy elää ja kokea - sitä kohti siis!

Rakas Gaucho juo merestä "raikasta" vettä

Meri

Vihreys ja valo

Valittamisen vaikeus

Valittamislakkoa on kulunut 12 päivää. Voin sanoa, että ei ole ollut helppoa olla valittamatta. Ensimmäisinä päivinä pystyimme työkaverini kanssa skarppaamaan melko hyvin ja saimme toisemme kiinni aivan "kuilun partaalla" eli siinä kohtaa, kun normaali puhuminen oli luisumassa valituksen puolelle. Sittemmin olemme vähän unohtaneet koko asian, vaikka välillä saankin itseni kiinni valituskaistalta. Vaikeimpia minulle ovat tilanteet, joissa joku toinen alkaa valittaa, ja olettaa minun yhtyvän hänen valitteluunsa. Ehkä yhdessä valittaminen on muodostunut tavaksi tukea toista ja keskustella hankalista asioista.  Jos valittamiseen ei lähdekään mukaan, on jotenkin outo. Harva arvostaa sitä, että valittamiseen yhtymisen sijaan joku yrittää tarjota ystävälle tai tutulle ulospääsyjä tukalasta tilanteesta. Tuntuu, että moni pikemminkin pyrkii kurjuuden maksimointiin eli tartuttamaan valitusvireen myös "auttajaan". Jokainen positiivinen näkökulma on kumottava. Näihin kilpaväittelyihin olen törmännyt erityisesti vanhempien sukulaisteni kanssa. Nuo keskustelut ovat siinä mielessä positiivisia itseni kannalta, että tavoittelen entistä määrätietoisemmin pirteämpää elämänotetta.

Eli haasteita riittää valitsi niin tai näin, mutta vielä en aio luopua kilvoittelusta kohti aurinkoisempaa ajatteluntasoa :)

Älä valita — Pystytkö elämään päivääkään valittamatta?

Asioiden kääntäminen päälaelleen näyttäisi olevan puheenaiheena yleisemminkin paraikaa. Voisin tarttua tuohon haasteeseen soveltaen sitä siten, että joka päivä on löydettävä vähintään kaksi hyvää/kaunista/positiivista asiaa ja suunnattava negatiiviseen ajatteluun ja valittamiseen kuluva energia oman asenteen muuttamiseen. Niin kuin aamulla huomasin, niin kaunista ja hyvää ei välttämättä aina edes tarvitse etsiä kovin kaukaa. Täytyy vain huomata enemmän! :) Aika alkaa nyt ja päiviä jäljellä 21. Haasteeseen kanssani tarttuu myös hyvä työkaverini, joten kontrolli pelaa ainakin työpäivien aikana.

Kutkuttelevan kaunis aamu

Aloitin aamuni vakaalla aikomuksella nähdä jotain kaunista ja positiivista matkallani töihin. Istuin M-junaan ja katsoin ikkunasta ulos vielä Helsingin rautatieasemalla. Eduskuntatalon vieressä möllötti täyteläisen keltainen kuu, jonka alareunassa väreili pakkasaaltoja. Taivas oli aivan tummansininen - kaunista! Normaalisti olisin istunut junaan ja avannut välittömästi Metro-lehden ja tämä valtavan kaunis aamuinen näky olisi jäänyt huomaamatta. Junan saapuessa pääteasemalle oli käsillä sinertävä hetki, jota seurasi päivän nouseminen kirkkaana ja aurinkoisena, reilusti pakkasen puolella. Vielä kävellessäni asemalta kohti työpaikkaa näin todella suloisen koiran, joka oli juuri nostanut kuonansa kevyesti pakkaspuuterista ja katseli  minua ystävällisen ja hiukan hämmentyneen näköisenä. En voinut estää suupieliäni kaartumasta hymyyn!