Jo joutui armas arki

Nyt se on sitten taakse jäänyttä elämää tuo loma. Ihmeen vähän harmittaa tässä vaiheessa. Ehkä kuusi viikkoa lepuutti hermoja sen verran, että arkeen ja töihin palaaminen ei jaksa ärsyttää. Ainakaan vielä. Jostain syystä mieleni on toivoa täynnä ja tuntuu, että seuraava vuosi tuo muutoksia tullessaan - hyviä sellaisia. Tai sitten olen keksinyt tuon ajatuksen lohduttaakseni itseäni ja keventääkseni fiiliksiä.

Nyt eletään kuitenkin ensimmäisen loman jälkeisen työviikon perjantaita ja mieli on kohtuullisen korkealla edelleen. Jee! Tästä voi antaa itselleen vähän krediittiä. Ja, mikä ihaninta, olen aivan innoissani tulevasta viikonlopusta, jonka vietämme kotona. Siis kotona piiiiiiiiiitkästä aikaa ja vielä siten, että olemme molemmat kotona ja meillä ei ole tarkkaa aikataulua laadittuna. Tuntuu luksukselta. Arjen luksukselta.

Arki on oikeastaan tällä viikolla saanut ihan uuden merkityksen. Maanantaina se alkoi hahmottumaan hiljaa mielessäni ja tunne on vahvistunut loppuviikkoa kohti tultaessa. Viime vuoden laskin päiviä, mutta nyt odotan ja venytän jokaista päivää ja nautin siitä, että olemme vihdoin tässä. Yhteisen arjen eläminen on ennenkokematonta meidän parisuhteessa ja siksi varmaan niin suurta herkkua. Se on kuin lahja, jonka avaamista olen odottanut ja nyt pikku hiljaa aukaisen tuota pakettia varoen naru ja teippi kerrallaan. Pienet asiat tuntuvat mukavilta. Kotiin tuleminen, kun toinen odottaa siellä tai joskus tulla ensin itse kotiin ja ottaa hetki omaa aikaa tietäen, että yksinäisyys ei jatku loputtomiin. On mahtavaa, kun joku toinenkin tyhjentää astianpesukonetta tai tuo kaupasta wc-paperia. Kuulostaa varmasti monen korvaan hupsulta, mutta sitähän juuri olen ja oikeutettu tästä kaikesta nauttimaan!

Onnelliseksi minut tekee myös se, että vihdoin tuntuu tältä. Että arki ei ole välttämätön paha, vaan mahdollisuus. Maanantai on mahdollisuus iltakävelyyn, tiistai telkun töllöttämiseen, keskiviikko leffailuun, torstai keiton keittämiseen ja perjantai vaikkapa pehmoiluun. On ihana, että ystävät täyttävät iltoja ja heistä saa ammentaa energiaa. On huippua, että on omia ja yhteisiä ystäviä. Kivaa olla päivä erilläänkin ja vielä superimpaa, kun saa illalla tehdä juustoleivät ja mennä tuutimaan vierekkäin. Hui, miten ällöä imelää tämä näin :) Mutta suloisen sokerinen olkoonkin tämä loman jälkeinen päivittely, kun ei siinä makeutusainetta ole hippustakaan, vaan ehtaa kamaa koko setti!

Autuasta arjen aloitusta itsekullekin!

Muutamia hetkiä kesältä kuvin kerrottuna: