Luin artikkelin, jossa sain jälleen uuden näkökulman samaan asiaan, josta olen tässä kuohunut koko blogini ajan. Tänä vuonna on pystytty ensimmäistä kertaa todistamaan, että ihminen pystyy harjoittelun kautta muuttumaan positiivisemmaksi - jee!
Artikkelissa puhutaan, kuinka ihmisen temperamentti on periytyvää ja pysyvää, mutta persoonallisuus on jotakin, mikä rakentuu siihen päälle. Persoonallisuus määrittää, miten suhtaudumme vaikkapa epäonnistumisiin. Voimme oppia suhtautumaan asioihin positiivisemmin. Negatiivinen ihminen hankaloittaa itse omaa elämäänsä ja tappaa luovuuden myös ympärillä olevista ihmisistä. Tämä oli mielestäni hyvä oivallus. Itsehän tässä teen elämäni hankalaksi, kun en anna itselleni mahdollisuutta ajatella asioista eri tavalla, vaan turvaudun vanhaan tuttuun negailuun ja valittamiseen.
Eilen kävelin töihin junalta ja aloin kelailemaan aivan automaattisesti asioita, jotka potentiaalisesti olivat elämässäni pielessä. Olin nukahtanut miettien samoja asioita, käyden tuota listaa läpi mielessäni. Siksi tuntui luonnolliselta jatkaa sitä, koska minullahan on asiat huonosti. Sitten kello soi päässäni. Haloo!! Ei kai ihme, jos ketuttaa, kun teen ja kertaan näitä listoja päivästä toiseen. Hengitin syvään monta kertaa ja tyhjensin päätäni. Päätin etten saa jatkaa listausta enää. Eli kuten tutkimuksessa sanotaan: negatiivinen ihminen tekee oman elämänsä hankalaksi.. Totesin, että suurin osa ahdistuksestani ja ärsytyksistäni ovat ihan itseaiheutettuja. Katse peiliin siis TAAS!
Zürichin yliopiston psykologian tutkimusryhmä onnistui tänä vuonna ensimmäistä kertaa todistamaan, että harjoittelu auttaa ihmistä muuttumaan positiivisemmaksi. Kymmenen viikon intensiivisen positiivisen ajattelun jälkeen ne tutkittavista, joille oli annettu optimistisia tehtäviä, kokivat elämänlaatunsa selvästi parantuneen. Zürichin yliopiston tutkijat pistivät tutkittavansa miettimään muun muassa, miten he kiittivät tai huomioivat ihmisiä aivan arkipäiväisissä tilanteissa. Samalla heidän tuli miettiä, mitkä asiat tekevät elämästä kaikkein eniten elämisen arvoista.
Kymmenen viikon jälkeen satunnaisotoksella valitut tutkittavat raportoivat tuntevansa useammin iloa ja olevansa myös aiempaa useammin positiivisella mielellä.
Tänä aamuna testasin tätä toisten ihmisten huomioimista samalla matkalla junalta töihin. Tervehdin siivojaa, joka oli puhdistamassa läpikulkukäytävää eräässä rakennuksessa, jonka läpi oikaisen aamuisin. Ei olisi tarvinnut, en tunne häntä mutta toisaalta olen kiitollinen, että hän siivoaa sen käytävän ja tekee siten matkastani mukavamman. Sain takaisin ystävällisen hymyn ja tervehdyksen. Yhtäkkiä tuli todella kiva mieli. Lopputulos: paljon parempi tapa aloittaa päivä! Nyt täytyy vielä miettiä niitä asioita, jotka tekevät elämästäni elämisen arvoista. Siitä ehkä seuraavassa kirjoituksessa sitten.
Tutkimustulokset pitävät siis paikkansa ainakin tällä lyhyellä empiirisellä aikajaksollani tarkasteltuna ja loogiseltakin ne kuulostavat. Mahtavaa, että tätä asia myllytetään nyt niin monella taholla!
Artikkelissa puhutaan, kuinka ihmisen temperamentti on periytyvää ja pysyvää, mutta persoonallisuus on jotakin, mikä rakentuu siihen päälle. Persoonallisuus määrittää, miten suhtaudumme vaikkapa epäonnistumisiin. Voimme oppia suhtautumaan asioihin positiivisemmin. Negatiivinen ihminen hankaloittaa itse omaa elämäänsä ja tappaa luovuuden myös ympärillä olevista ihmisistä. Tämä oli mielestäni hyvä oivallus. Itsehän tässä teen elämäni hankalaksi, kun en anna itselleni mahdollisuutta ajatella asioista eri tavalla, vaan turvaudun vanhaan tuttuun negailuun ja valittamiseen.
Eilen kävelin töihin junalta ja aloin kelailemaan aivan automaattisesti asioita, jotka potentiaalisesti olivat elämässäni pielessä. Olin nukahtanut miettien samoja asioita, käyden tuota listaa läpi mielessäni. Siksi tuntui luonnolliselta jatkaa sitä, koska minullahan on asiat huonosti. Sitten kello soi päässäni. Haloo!! Ei kai ihme, jos ketuttaa, kun teen ja kertaan näitä listoja päivästä toiseen. Hengitin syvään monta kertaa ja tyhjensin päätäni. Päätin etten saa jatkaa listausta enää. Eli kuten tutkimuksessa sanotaan: negatiivinen ihminen tekee oman elämänsä hankalaksi.. Totesin, että suurin osa ahdistuksestani ja ärsytyksistäni ovat ihan itseaiheutettuja. Katse peiliin siis TAAS!
Zürichin yliopiston psykologian tutkimusryhmä onnistui tänä vuonna ensimmäistä kertaa todistamaan, että harjoittelu auttaa ihmistä muuttumaan positiivisemmaksi. Kymmenen viikon intensiivisen positiivisen ajattelun jälkeen ne tutkittavista, joille oli annettu optimistisia tehtäviä, kokivat elämänlaatunsa selvästi parantuneen. Zürichin yliopiston tutkijat pistivät tutkittavansa miettimään muun muassa, miten he kiittivät tai huomioivat ihmisiä aivan arkipäiväisissä tilanteissa. Samalla heidän tuli miettiä, mitkä asiat tekevät elämästä kaikkein eniten elämisen arvoista.
Kymmenen viikon jälkeen satunnaisotoksella valitut tutkittavat raportoivat tuntevansa useammin iloa ja olevansa myös aiempaa useammin positiivisella mielellä.
Tänä aamuna testasin tätä toisten ihmisten huomioimista samalla matkalla junalta töihin. Tervehdin siivojaa, joka oli puhdistamassa läpikulkukäytävää eräässä rakennuksessa, jonka läpi oikaisen aamuisin. Ei olisi tarvinnut, en tunne häntä mutta toisaalta olen kiitollinen, että hän siivoaa sen käytävän ja tekee siten matkastani mukavamman. Sain takaisin ystävällisen hymyn ja tervehdyksen. Yhtäkkiä tuli todella kiva mieli. Lopputulos: paljon parempi tapa aloittaa päivä! Nyt täytyy vielä miettiä niitä asioita, jotka tekevät elämästäni elämisen arvoista. Siitä ehkä seuraavassa kirjoituksessa sitten.
Tutkimustulokset pitävät siis paikkansa ainakin tällä lyhyellä empiirisellä aikajaksollani tarkasteltuna ja loogiseltakin ne kuulostavat. Mahtavaa, että tätä asia myllytetään nyt niin monella taholla!
