Runorimpsuja

Kesämuistoissa

Kesäisiin päiviin, lämpimiin hetkiin,

veteen hellivään, metsään tuoksuvaan -

ajatukseni niihin karkaavat, kun lumi tanssii ja tuulessa ilakoi.

Kun viima kauluksesta sisään sukeltaa ja

vilunväreen kehossani aikaan saa.

Mieleni lepäilee muistossa, jossa rannalla mökkijärven

on aatokset onnelliset. Missä huolet ovat jäätä ja lunta,

keväisten purojen vettä.

Hyttysen piston, sen melkein mieluusti tunnen,

 ja näitä kuvia miettiessä

 silmäni nyt hetkeksi suljen.

Onnellinen vain kesällä?

Yksi sieltä, toinen täältä. Asioita voi
katsoa alta tai päältä. Siinä ei voi välttyä
epävakaalta säältä. Nyt katselen asioita
matkan päästä, tuntuu että pettävältä jäältä. 

Ryömin rantaan, tulee kevät. Talvi heittää vaattensa
pois, kesän ihmisen ainoan ajan olla sois.

Melankolinen sielu

Jos kuolee tylsyyteen, mihin silloin haudataan.

Virtaan kuohuvaan ja villiin, saa vihdoin seikkailla.

Jos kalliolta pudotetaan ja matkalla herääkin. Sieluparka

turhautunut saa ilon siitä, riemun viimeisen. 

Riudu ruumis, kasva sielu, tee matkasi mutkikas.

Hullustu, pillastu ja riehakoi-

on reissusi loppunut.