Kesämuistoissa

Kesäisiin päiviin, lämpimiin hetkiin,

veteen hellivään, metsään tuoksuvaan -

ajatukseni niihin karkaavat, kun lumi tanssii ja tuulessa ilakoi.

Kun viima kauluksesta sisään sukeltaa ja

vilunväreen kehossani aikaan saa.

 

Mieleni lepäilee muistossa, jossa rannalla mökkijärven

on aatokset onnelliset. Missä huolet ovat jäätä ja lunta,

keväisten purojen vettä.

Hyttysen piston, sen melkein mieluusti tunnen,

 ja näitä kuvia miettiessä

 silmäni nyt hetkeksi suljen.

 

 

Ensi kesää jo odotellessa!

 



Viittä vaille lomalla

Se on taas ihan tässä käsillä - loma ja kesä! Suosikkikomboni :) Yksi päivä enää jäljellä töitä ja alkaa kuuden viikon mittainen loma. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen niin pitkään kesälomalla. Tämä ei johdu siitä, että minulle olisi kertynyt tavallista enemmän lomaa, vaan siitä, että lomantarve tuntuu olevan poikkeuksellisen suuri. Mennyt vuosi oli aikamoista tunteiden vuoristorataa ja huipentui erittäin rakkaan ja läheisen mummoni kuolemaan 26.5. 

Viimeiset viikot ovat olleet hyvin erityislaatuisia. Hautajaiset ja uurnanlasku ovat takana, mutta ikävä alkaa oikeastaan vasta nyt tulemaan pintaan. Tämähän onkin oikeasti lopullista. Joskus pelkäsin surua. Sitten minulle kerrottiin, että suru ja masennus ovat eri asioita. Toki tämän tiesin, mutta oivalsin vasta silloin, että on ihan ok antaa surun tulla. Se menee kyllä ohi ja tulee taas naurun pyrskähdyksiäkin. Suru kuuluu elämään ja se on elettävä, jotta se ei tee patoa sieluun. Pato on se, joka estää virtaa liikkumasta vapaasti. Olen yrittänyt opetella antamaan tunteideni virtailla vapaasti, joskus onnistuen liiankin hyvin ja toisinaan olen vetänyt viihdyttäjän rotsin niskaan, vaikka sisältä puristaa.

Elämä tuntuu olevan pitkälti tasapainoilua erilaisten tunnetilojen parissa. Siihen pitäisi vielä mahduttaa järki johonkin. Meille naisille nämä ovat joskus haastavia juttuja.  Ehkä miehet osaavat olla helpommin järkeviä ja sivuuttavat tunteensa. Tämä taas ärsyttää meitä naisia.. Me kun haluaisimme kuulla miehen tunteista, vaikka samalla vaadimme päänäyttämöltä roolia itsellemme.Ymmärrämme kyllä miehiä, mutta heidän tulisi ymmärtää meitä enemmän. Olemmehan huomattavasti monimutkaisempia sielunelämältämme. Myös näitä teemoja olen pureskellut viime aikoina oman mieheni palattua ulkomaan komennukselta. Yhteiselo oli suuri haaveeni ja nyt se on haasteeni - hyvässä ja välillä pahassakin :)

Monenlaista sopeutumista on tässä siis meneillään. Uudenlaisten roolien omaksumista mummon poismenon  ja myös yhteenmuuttamisen myötä. Ensimmäinen on ollut toki vääjäämätön, vaikkakaan ei mieluisa muutos. On siirryttävä pois lapsuuden maisemista aikuisuuteen ja erilaiseen vastuun kantamiseen. Isonvanhempien häviäminen elämästä tuntuu lapsuuden lopulliselta päättymiseltä. Siirryn sukupolvien junassa seuraavaan vaunuun. Olen hyvin kiitollinen siitä, että sain yli 30 yhteistä vuotta mummoni kanssa. Ne ovat luoneet vankan perustan elämälleni. Hänen pyyteetön rakkautensa ja sitoutuminen elämääni ovat antaneet turvallisuuden tunteen, jota vaille koen nyt hetkeksi jääväni. On opeteltava luottamaan uusiin ihmissuhteisiin ja siihen, että omat siivet kantavat tästä eteenpäin. Enää en voi juosta karkuun mummolan keksilaatikolle, vaan lohdutus on löydettävä jostain toisaalta. 

Elämän kiertokulku ja kuoleman lopullisuus ahdistavat, enkä halua ajatella niitä liikaa. Ne ovat kuitenkin asioita, jotka vääjäämättä tulevat mieleen, kun läheinen kuolee. On opittava luopumaan, se on vaikeaa. Tässä yltäkylläisessä ja miljoonien vaihtoehtojen maailmassa on entistä vaikeampaa hyväksyä elämälle asetettuja rajoja, jotka ovat muuttumattomia kaiken muun muuttuessa yhä enenevissä määrin mahdolliseksi. Me emme vaan kuitenkaan voi saada ihan kaikkea ja sen kanssa on opeteltava elämään - onneksi kuitenkin vain päivä kerrallaan :)

Kauas pilvet karkaavat..

Tämä mökkimaisemamme tuo lohtua ja turvaa.

Kesäinen yö mökillä - hiljaisuus sulkee syliinsä.

Onnentunteita

Kesäloma on nyt loppunut ja totuttelu arkeen on alkanut. Liian nopeaan meni kolme viikkoa, mutta se ei liene kenellekään joskus lomaa viettäneelle yllätys. Mukava loma on takana ja paljon muistoja syntyi pimeään talveen muisteltavaksi. Kaksi viikkoa Suomea etelestä pohjoiseen ja itään, sen jälkeen Venetsiassa viikko. Aika kiva kompinaatio! Vaikka hellettä ei kotimaassa paljon ollutkaan, niin onneksi moni muu asia jäi mieleen. Positiivisten asioiden listallekin tulee monta uutta täppää :) Jee! Nyt on edessä loppukesän viettoa Helsingissä ja sekin on ihan kivaa se. Viikonloppuna saadaan toivottavasti nautiskella auringossa Kaivopuiston nurmikolla Kaken kanssa. Voisipa sormensa sotkea taikinuksiin ja puuhastella kesän marjoista jotain hyvää, vaikka varsinainen herkuttelukausi onkin takanapäin.

Tässä pientä koostetta:

- Suomen maaseutu
- autoilu kesäiltoina kauniissa maisemissa
- pohjoisessa syödyt rieskat :) (olen koukussa)
- mansikat (ehkä ne tuli jo aiemmin mainittua?)
- traktorilla ajaminen (eka kerta!!)
- 12 kg luonnon lohen saaminen Tornionjoesta (huikean jännittävä elämys)
- rentous ja rakkaus - hihii!
- ristikot
- yhteinen lomamatka kummitytön kanssa Venetsiaan
- jäätelö Italiassa (ah, söin enemmän kuin koko vuoden aikana Suomessa)
- yksi parhaista koskaan syömistäni pizzoista tuli tielleni Venetsiassa
- pitkästä aikaa sain tosi tosi hyviä simpukoita Italiassa
- Venetsian kauneus

Gaucho ja 12kg lohi tekevät tuttavuutta

On se niin suloinen touhutessaan kalan kanssa :)

Ekaa kertaa traktorin ratissa - tämä oli oikeasti jännää!

Kaunis taivas Tornionjoen yläpuolella ja lämmin ilta - ehkä kesän ainoita.

Herkkujätskit Italiassa!

Erinomaiset simpukat - ollessaan hyviä tuottavat suunnatonta mielihyvää

Kaunis Venetsia

Kiskoilla

Olen istunut pian neljä tuntia junassa matkalla kohti Joensuuta, joka on kesälomani ensimmäinen etappi. Gaucho lymyää jossakin istuimeni alla nyt, kun käytävän toisella puolella ei enää syödä kana-ceasaria :) Lomafiilistä ei oikein ole vielä löytynyt ja aamulla melkein harmistuin, kun ei yhtään tunnu, että olisi lomalla. Muutamien pikku torkkujen jälkeen olen maisemien muuttuessa kotoisemman näköisiksi alkanut saada kiinni kesähabituksesta ja tunnelmasta. Aurinkokin pilkoittelee!

Kuten kirjoitin serkkujasenkummi-blogiin äsken, on tämä juna melkoinen paikka hilpeille havannoille silloin kun oma mieli on vastaanottavaisella tuulella. Alkumatkasta jokainen tämän junan matkustaja ärsytti minua enemmän tai vähemmän, mutta nyt jo uuteen lomaisempaan moodiin siirtyneenä saatan nähdä tässä yhtä jos toista positiivista ja hauskaa. Itseasiassa Suomi on pullollaan hupsunlaisia persoonia ja murteita. Kaikkia meitä kuitenkin yhdistää ikkunasta avautuvat järvimaisemat ja vihreät koivikot. Kesä merkitsee suurimmalle osalle suomalaisia hyvin perinteisiä asioita, joista itse kukin ammentaa pimeinä talvi-iltoina.

Positiivisten asioiden listaan lisättäköön tämän junamatkan saldona:

- hupsun hauskat kanssamatkustajat
- aina yhtä hyvä matkaseuralainen Gaucho
- mahtavat järvimaisemat, joita voi ihailla ikkunasta
- rauha ja hiljaisuus, minkä voi aistia kotiseutua lähestyttäessä
- toimiva internet-yhteys junassa
- juuri junaan astunut joensuulainen festarikiertelijä, joka kulkee aina paljasjaloin ja jonka näkeminen ei oikeastaan ärsytä yhtään, vaan on hienoa nähdä rohkeutta olla hyvin erilainen kuin muut
- päivät ovat jälleen tänään harvemmat siihen, kun näen taas rakkaani :)
- ihana ilta eilen upeiden ystävien seurassa ( ei kuulu toki tähän junakategoriaan varsinaisesti)

Ystävän tekemä mansikkakakku ja rosekuohari! Ihana loman aloitus.

Rakas ottaa päikkärit ennen junamatkaa - kuinka suloista.

Reipas reissaaja. Vaivihkaa vahdissa, kun naapurissa ruokaillaan :)

Netti toimii ja koivut ovat niin vihreitä!

Parasta kesässä

Onpas vierinyt aika nopeaan viimeisestä kerrasta. Aika lentää, minä en enää ;)

Kesäloma alkaa kolkutella reilun päivän päässä ja jos kesä on ihmisen parasta aikaa, niin mullahan
on silloin asiat varsin hyvin. Lomalta voi odottaa siis vain parasta ja kivaa! Kevät ei ehkä mennyt niin
positiivisessa virityksessä kuin alkutalvi antoi ymmärtää. Ikäviä sairastumisia lähipiirissä ja oman rakkaan lähteminen töihin ulkomaille ovat koetelleet positiivisuuden nimeen vannonutta muurainta. Aion kuitenkin tehdä ryhtiliikkeen kesäloman kunniaksi ja käyttää lomani hyvin eli pyrin keskittymään jälleen elämän iloisiin ja kauniisiin asioihin.

Olen aloittanut toisenkin blogin serkkuni/kummityttöni kanssa, jossa hän pääasiallisesti kirjoittaa, mutta jaamme siellä yhteisiä mukavia kokemuksiamme, reseptejä, muistoja jne. Olen iloinen, että minulla on niin hieno kummityttö, jonka kanssa voi puuhastella tämänlaisiakin asioita. Meille jää varmasti molemmille kivoja muistoja blogin tekemisestä muiden reaalielämän tapahtumien ohella! Uutta blogia voi lukea osoitteessa: serkkujasenkummi.blogspot.fi

Kesälomalla kiertelemme ympäri Suomea autolla ja aion heittäytyä oikein roadtrip tunnelmaan! Vaikka matkat ovat pitkiä, voi pienellä viitseliäisyydellä keksiä yhtä jos toista huvitusta alsfaltin ja sorateiden varrelle. Yhtä toivon tietenkin ja se on aurinko. Heinäkuun on tuotava hellettä matkassaan..Lämpö ja aurinko ovat asioita, joita rakastan ja joista voin ammentaa voimaa, millä kurkottaa pitkälle ensimmäisiin loskiin ja nuoskiin. Hyvät muistot ovat myös oiva apu talven pitelyyn, kuten keväällä kirjoitin. Onneksi taas on kesä aikaa keräillä muistoja reppuun talven varalle.

Helpottaakseni omaa lomamissiotani luettelen tähän nyt asioita, joista AINAKIN tulee iloiseksi ja jotka ovat positiivisia sellaisinaan:

- rakkaat ihmiset ja oma koira (mahtava poikaystävä, muut ystävät ja perhe)
- vihreys joka puolella
- kesämökki
- uiminen ja saunominen vastan kera
- grillaaminen ja syöminen
- rauhalliset aamut, kiireettömyys ja loma
- kesävaatteet
- kesäinen Helsinki
- mansikat ja mustikat
- nukkuminen sateen ropistessa mökin peltikattoon
- lukeminen
- matkustelu
- meri ja järvet
 
Siinäpä muutamia alkuun.. tuota listaa täytyy sitten jatkaa, kun missio etenee. Olisipa kiva, kun saisi kerättyä 100 positiivista asiaa kesän aikana. Tavoitetta tarvitaan tehtävän onnistuneeseen suorittamiseen. :) Onnea ei pidä tietenkään suorittaa, se täytyy elää ja kokea - sitä kohti siis!

Rakas Gaucho juo merestä "raikasta" vettä

Meri

Vihreys ja valo