"Tieteellisestikin" todistettua se on:
http://yle.fi/uutiset/positiivinen_ihminen_elaa_pitempaan_ja_tienaa_paremmin/6311091
Lukekaahan!
torstai 27. syyskuuta 2012
maanantai 24. syyskuuta 2012
Kolkyt ja hyvä niin :)
Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet mahtavia! Olen tavannut upeita ihmisiä, joista on tullut minulle rakkaita ystäviä. Sellaisia ystäviä, jotka taittavat kanssani varmasti seuraavankin vuosikymmenen. Elämyksiä ja nautintoja on karttunut melkoinen määrä. Maailmaa on tullut katsottua monesta kolkasta ja olen saanut rakastaa ja olla rakastettu. Kymmeneen vuoteen on toki mahtunut ikäviäkin asioita, kuten luopumista itselle tärkeistä ihmisistä ja asioista. Uskon, että suurin osa näistä luopumisista on kuitenkin kasvattanut ja vienyt eteenpäin. En olisi sama ilman niitä tapahtumia. Harha-askeleetkin ovat lopulta tuoneet lähemmäksi omaa itseä ja sen tuntemista.
Vaikka mikään ei konkreettisesti olekaan muuttunut vanhenemisen myötä, olen mielessäni aloittanut uuden aikakauden ja puhdistanut pöydän. Olen tehnyt tilini selviksi menneen kanssa ja sinetöinyt vanhat asiat siististi mappeihin. Siellä ne ovat mapissa, eivät elämästä kadonneina, mutta taakse jääneinä ja osana omaa henkilökohtaista historiikkiäni. Hyvä niin. Odotan seuraavaa kymmentä vuotta ja sen tapahtumia jännityksellä. Minua kutkuttaa ajatus siitä, että edessä on upeita vuosia huipussa seurassa - omassa ja rakkaimpieni!;)
 |
| Juhlapäivän eväitä - very girly :) |
tiistai 4. syyskuuta 2012
Hikisen hyvää
Vaikka kirjoitin tunnustuksiani jo viime viikolla, en onnistunut siltikään nostamaan tunnelmia heti seuraavina päivinä. Alkoi jo nolottaa, että pitipä mennä edes tunnustamaan, kun nyt ei sitten hyvillä mielen voikaan enää murjottaa. Ironista eikö? Noh, eilinen alkoi vaisusti. Olin nähnyt kauheaa painajaista, jossa en muistanut kuka olen ja missä olen. Heräsin aamuyöstä hengästyneenä ja rintaa puristi. Töihin lähdin väsyneenä ja mielessä pyörähteli kaikenmoisia negatiivisuuksia. Oliko taas alkamassa yksi tällainen viikko?
Neljän jälkeen suuntasin kuntosalille. Menin crosstraineriin, jota inhoan. Pakotin itseni polkemaan siinä asettamani ajan, vaikka olin jo heti alkuun antanut luvan luovuttaa, jos siltä tuntuisi. Kanavoin kiukkuni siihen laitteeseen ja kun vielä sen jälkeen touhusin normaalin treenini läpi, olin suuremmoisen eufoorisessa tilassa suihkuun päästessäni. Olo oli kuin pikkuisessa hiprakassa.
Ihmeellisintä kaikessa oli, että vaikka sitten myöhästyin kotimatkalla junasta traagisimmalla mahdollisella tavalla eli siten, että käsi juuri kurkoittaa ovea ja silloin juna lähtee liikkeelle, ei sekään ärsyttänyt yhtään kaatosateesta ja ukkosesta huolimatta. Wau! Oli oikeastaan aika raikasta istua siinä Martinlaakson asemalla sateessa. Tuntui, että nyt saa sitä happea, jota ei oikein ole tahtonut riittää viime aikoina.
Olin varautunut, että hyvä fiilis katoaa muutaman tunnin sisällä. Hah! Ei kadonnut. Kartoin negatiivisia aiheita sekä mielessäni että keskusteluissa muiden kanssa. En kertakaikkiaan aikonut suostua niihin. Tarvitsin tämän yhden illan, joka katkaisisi ikävän kierteen, johon olin joutunut. Tänäänkin on ihan hyvä tunnelma! Ja vaikka se tästä laskisi, niin ei haittaa, koska nyt tiedän, että minulla on vielä olemassa kapasiteettia muuhunkin kuin mälsään murjotukseen.
Mitä opimme? Hikoillessa meistä valuu ulos myös henkistä kuonaa ja kuormaa. Energia menee fyysiseen suoritukseen ja henkiselle kidutukselle jää puolestaan vähemmän polttoainetta. Katsotaan mihin tämän päivän energiat uppoaa!
Neljän jälkeen suuntasin kuntosalille. Menin crosstraineriin, jota inhoan. Pakotin itseni polkemaan siinä asettamani ajan, vaikka olin jo heti alkuun antanut luvan luovuttaa, jos siltä tuntuisi. Kanavoin kiukkuni siihen laitteeseen ja kun vielä sen jälkeen touhusin normaalin treenini läpi, olin suuremmoisen eufoorisessa tilassa suihkuun päästessäni. Olo oli kuin pikkuisessa hiprakassa.
Ihmeellisintä kaikessa oli, että vaikka sitten myöhästyin kotimatkalla junasta traagisimmalla mahdollisella tavalla eli siten, että käsi juuri kurkoittaa ovea ja silloin juna lähtee liikkeelle, ei sekään ärsyttänyt yhtään kaatosateesta ja ukkosesta huolimatta. Wau! Oli oikeastaan aika raikasta istua siinä Martinlaakson asemalla sateessa. Tuntui, että nyt saa sitä happea, jota ei oikein ole tahtonut riittää viime aikoina.
Olin varautunut, että hyvä fiilis katoaa muutaman tunnin sisällä. Hah! Ei kadonnut. Kartoin negatiivisia aiheita sekä mielessäni että keskusteluissa muiden kanssa. En kertakaikkiaan aikonut suostua niihin. Tarvitsin tämän yhden illan, joka katkaisisi ikävän kierteen, johon olin joutunut. Tänäänkin on ihan hyvä tunnelma! Ja vaikka se tästä laskisi, niin ei haittaa, koska nyt tiedän, että minulla on vielä olemassa kapasiteettia muuhunkin kuin mälsään murjotukseen.
Mitä opimme? Hikoillessa meistä valuu ulos myös henkistä kuonaa ja kuormaa. Energia menee fyysiseen suoritukseen ja henkiselle kidutukselle jää puolestaan vähemmän polttoainetta. Katsotaan mihin tämän päivän energiat uppoaa!
torstai 30. elokuuta 2012
Tunnustuksia
Katselin tuossa tätä blogia ja kirjoituksiani. Totesin seuraavaa: en ole ollut erityisen positiivisella tuulella, en ainakaan usein. Jos olen ollut, en ole malttanut istua alas siitä kirjoittamaan. Positiivisen päivän laskettua eiliseen ja unohduksiin, on positiivisten asioiden muistaminen ollut vaikeaa. Olen valittanut liikaa. En ole pysynyt asettamassani tavoitteessa. Olen tuottanut itselleni pettymyksen valitsemallani polulla. MUTTA: en aio upota suohoni, en vaikka huomennakin valittaisin ja ylihuomenna suututtaisi. Valittu suunta on ollut oikea ja siitä tulee pitää kiinni. Täytyy skarpata!
Jos jotain hyvää tästä haluaa nostaa, niin olen tullut tietoisemmaksi omista tuntemuksistani ja tunnistan paremmin järjen äänen. Tunnustan silti avoimesti, että tunteeni ohjaavat minua ja huuliani. Osaan kuitenkin eritellä paremmin omia fiiliksiäni. Tiedän, että jotkut asiat ovat järjettömiä ja pystyn joskus jopa lohduttamaan itseäni järjen avulla. Ei silti lieni väärin tuntea tuntemiansa tunteita. Siitä kummalla sitten on se lopullinen hallintaoikeus, on hyvä käydä itsensä kanssa pientä dialogia. En itseasiassa ole varma, onko kummankaan syytä ohjata meitä yksinään. En haluaisi olla niin kovin järkevä, mieluummin tunteva -olkoonkin että hyvässä ja pahassa-, rakastava ja lähestyttävä ihminen, jonka sielua voi koskettaa.
Hui! Onpa syvää.. Mutta tämä oli välitilinteko ja synninpäästö omalle sielupoloiselle. On viisautta oppia anteeksiantamista, itselleen jos jollekin sitä useimmiten joutuu antamaan anteeksi. Ja se on kaikista vaikeinta. Hullun haastavaa - jotain mihin on melkein pakko tarrata! Mutta onpahan kuin onkin POSITIIVISTA huomata näitäkin asioita. Siis näitä negatiivisiakin. Parissa suonsilmässä kahlanneena tuntee taas kasvualustansa paremmin!
Me palaamme - hallayöt ovat suloisia! ;)
Jos jotain hyvää tästä haluaa nostaa, niin olen tullut tietoisemmaksi omista tuntemuksistani ja tunnistan paremmin järjen äänen. Tunnustan silti avoimesti, että tunteeni ohjaavat minua ja huuliani. Osaan kuitenkin eritellä paremmin omia fiiliksiäni. Tiedän, että jotkut asiat ovat järjettömiä ja pystyn joskus jopa lohduttamaan itseäni järjen avulla. Ei silti lieni väärin tuntea tuntemiansa tunteita. Siitä kummalla sitten on se lopullinen hallintaoikeus, on hyvä käydä itsensä kanssa pientä dialogia. En itseasiassa ole varma, onko kummankaan syytä ohjata meitä yksinään. En haluaisi olla niin kovin järkevä, mieluummin tunteva -olkoonkin että hyvässä ja pahassa-, rakastava ja lähestyttävä ihminen, jonka sielua voi koskettaa.
Hui! Onpa syvää.. Mutta tämä oli välitilinteko ja synninpäästö omalle sielupoloiselle. On viisautta oppia anteeksiantamista, itselleen jos jollekin sitä useimmiten joutuu antamaan anteeksi. Ja se on kaikista vaikeinta. Hullun haastavaa - jotain mihin on melkein pakko tarrata! Mutta onpahan kuin onkin POSITIIVISTA huomata näitäkin asioita. Siis näitä negatiivisiakin. Parissa suonsilmässä kahlanneena tuntee taas kasvualustansa paremmin!
Me palaamme - hallayöt ovat suloisia! ;)
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Onnentunteita
Kesäloma on nyt loppunut ja totuttelu arkeen on alkanut. Liian nopeaan meni kolme viikkoa, mutta se ei liene kenellekään joskus lomaa viettäneelle yllätys. Mukava loma on takana ja paljon muistoja syntyi pimeään talveen muisteltavaksi. Kaksi viikkoa Suomea etelestä pohjoiseen ja itään, sen jälkeen Venetsiassa viikko. Aika kiva kompinaatio! Vaikka hellettä ei kotimaassa paljon ollutkaan, niin onneksi moni muu asia jäi mieleen. Positiivisten asioiden listallekin tulee monta uutta täppää :) Jee! Nyt on edessä loppukesän viettoa Helsingissä ja sekin on ihan kivaa se. Viikonloppuna saadaan toivottavasti nautiskella auringossa Kaivopuiston nurmikolla Kaken kanssa. Voisipa sormensa sotkea taikinuksiin ja puuhastella kesän marjoista jotain hyvää, vaikka varsinainen herkuttelukausi onkin takanapäin.
Tässä pientä koostetta:
- Suomen maaseutu
- autoilu kesäiltoina kauniissa maisemissa
- pohjoisessa syödyt rieskat :) (olen koukussa)
- mansikat (ehkä ne tuli jo aiemmin mainittua?)
- traktorilla ajaminen (eka kerta!!)
- 12 kg luonnon lohen saaminen Tornionjoesta (huikean jännittävä elämys)
- rentous ja rakkaus - hihii!
- ristikot
- yhteinen lomamatka kummitytön kanssa Venetsiaan
- jäätelö Italiassa (ah, söin enemmän kuin koko vuoden aikana Suomessa)
- yksi parhaista koskaan syömistäni pizzoista tuli tielleni Venetsiassa
- pitkästä aikaa sain tosi tosi hyviä simpukoita Italiassa
- Venetsian kauneus
 |
| Gaucho ja 12kg lohi tekevät tuttavuutta |
 |
| On se niin suloinen touhutessaan kalan kanssa :) |
 |
| Ekaa kertaa traktorin ratissa - tämä oli oikeasti jännää! |
 |
| Kaunis taivas Tornionjoen yläpuolella ja lämmin ilta - ehkä kesän ainoita. |
 |
| Herkkujätskit Italiassa! |
 |
| Erinomaiset simpukat - ollessaan hyviä tuottavat suunnatonta mielihyvää |
 |
| Kaunis Venetsia |
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Kiskoilla
Olen istunut pian neljä tuntia junassa matkalla kohti Joensuuta, joka on kesälomani ensimmäinen etappi. Gaucho lymyää jossakin istuimeni alla nyt, kun käytävän toisella puolella ei enää syödä kana-ceasaria :) Lomafiilistä ei oikein ole vielä löytynyt ja aamulla melkein harmistuin, kun ei yhtään tunnu, että olisi lomalla. Muutamien pikku torkkujen jälkeen olen maisemien muuttuessa kotoisemman näköisiksi alkanut saada kiinni kesähabituksesta ja tunnelmasta. Aurinkokin pilkoittelee!
Kuten kirjoitin serkkujasenkummi-blogiin äsken, on tämä juna melkoinen paikka hilpeille havannoille silloin kun oma mieli on vastaanottavaisella tuulella. Alkumatkasta jokainen tämän junan matkustaja ärsytti minua enemmän tai vähemmän, mutta nyt jo uuteen lomaisempaan moodiin siirtyneenä saatan nähdä tässä yhtä jos toista positiivista ja hauskaa. Itseasiassa Suomi on pullollaan hupsunlaisia persoonia ja murteita. Kaikkia meitä kuitenkin yhdistää ikkunasta avautuvat järvimaisemat ja vihreät koivikot. Kesä merkitsee suurimmalle osalle suomalaisia hyvin perinteisiä asioita, joista itse kukin ammentaa pimeinä talvi-iltoina.
Positiivisten asioiden listaan lisättäköön tämän junamatkan saldona:
- hupsun hauskat kanssamatkustajat
- aina yhtä hyvä matkaseuralainen Gaucho
- mahtavat järvimaisemat, joita voi ihailla ikkunasta
- rauha ja hiljaisuus, minkä voi aistia kotiseutua lähestyttäessä
- toimiva internet-yhteys junassa
- juuri junaan astunut joensuulainen festarikiertelijä, joka kulkee aina paljasjaloin ja jonka näkeminen ei oikeastaan ärsytä yhtään, vaan on hienoa nähdä rohkeutta olla hyvin erilainen kuin muut
- päivät ovat jälleen tänään harvemmat siihen, kun näen taas rakkaani :)
- ihana ilta eilen upeiden ystävien seurassa ( ei kuulu toki tähän junakategoriaan varsinaisesti)
Kuten kirjoitin serkkujasenkummi-blogiin äsken, on tämä juna melkoinen paikka hilpeille havannoille silloin kun oma mieli on vastaanottavaisella tuulella. Alkumatkasta jokainen tämän junan matkustaja ärsytti minua enemmän tai vähemmän, mutta nyt jo uuteen lomaisempaan moodiin siirtyneenä saatan nähdä tässä yhtä jos toista positiivista ja hauskaa. Itseasiassa Suomi on pullollaan hupsunlaisia persoonia ja murteita. Kaikkia meitä kuitenkin yhdistää ikkunasta avautuvat järvimaisemat ja vihreät koivikot. Kesä merkitsee suurimmalle osalle suomalaisia hyvin perinteisiä asioita, joista itse kukin ammentaa pimeinä talvi-iltoina.
Positiivisten asioiden listaan lisättäköön tämän junamatkan saldona:
- hupsun hauskat kanssamatkustajat
- aina yhtä hyvä matkaseuralainen Gaucho
- mahtavat järvimaisemat, joita voi ihailla ikkunasta
- rauha ja hiljaisuus, minkä voi aistia kotiseutua lähestyttäessä
- toimiva internet-yhteys junassa
- juuri junaan astunut joensuulainen festarikiertelijä, joka kulkee aina paljasjaloin ja jonka näkeminen ei oikeastaan ärsytä yhtään, vaan on hienoa nähdä rohkeutta olla hyvin erilainen kuin muut
- päivät ovat jälleen tänään harvemmat siihen, kun näen taas rakkaani :)
- ihana ilta eilen upeiden ystävien seurassa ( ei kuulu toki tähän junakategoriaan varsinaisesti)
 |
| Ystävän tekemä mansikkakakku ja rosekuohari! Ihana loman aloitus. |
 |
| Rakas ottaa päikkärit ennen junamatkaa - kuinka suloista. |
 |
| Reipas reissaaja. Vaivihkaa vahdissa, kun naapurissa ruokaillaan :) |
 |
| Netti toimii ja koivut ovat niin vihreitä! |
torstai 28. kesäkuuta 2012
Parasta kesässä
Onpas vierinyt aika nopeaan viimeisestä kerrasta. Aika lentää, minä en enää ;)
Kesäloma alkaa kolkutella reilun päivän päässä ja jos kesä on ihmisen parasta aikaa, niin mullahan
on silloin asiat varsin hyvin. Lomalta voi odottaa siis vain parasta ja kivaa! Kevät ei ehkä mennyt niin
positiivisessa virityksessä kuin alkutalvi antoi ymmärtää. Ikäviä sairastumisia lähipiirissä ja oman rakkaan lähteminen töihin ulkomaille ovat koetelleet positiivisuuden nimeen vannonutta muurainta. Aion kuitenkin tehdä ryhtiliikkeen kesäloman kunniaksi ja käyttää lomani hyvin eli pyrin keskittymään jälleen elämän iloisiin ja kauniisiin asioihin.
Olen aloittanut toisenkin blogin serkkuni/kummityttöni kanssa, jossa hän pääasiallisesti kirjoittaa, mutta jaamme siellä yhteisiä mukavia kokemuksiamme, reseptejä, muistoja jne. Olen iloinen, että minulla on niin hieno kummityttö, jonka kanssa voi puuhastella tämänlaisiakin asioita. Meille jää varmasti molemmille kivoja muistoja blogin tekemisestä muiden reaalielämän tapahtumien ohella! Uutta blogia voi lukea osoitteessa: serkkujasenkummi.blogspot.fi
Kesälomalla kiertelemme ympäri Suomea autolla ja aion heittäytyä oikein roadtrip tunnelmaan! Vaikka matkat ovat pitkiä, voi pienellä viitseliäisyydellä keksiä yhtä jos toista huvitusta alsfaltin ja sorateiden varrelle. Yhtä toivon tietenkin ja se on aurinko. Heinäkuun on tuotava hellettä matkassaan..Lämpö ja aurinko ovat asioita, joita rakastan ja joista voin ammentaa voimaa, millä kurkottaa pitkälle ensimmäisiin loskiin ja nuoskiin. Hyvät muistot ovat myös oiva apu talven pitelyyn, kuten keväällä kirjoitin. Onneksi taas on kesä aikaa keräillä muistoja reppuun talven varalle.
Helpottaakseni omaa lomamissiotani luettelen tähän nyt asioita, joista AINAKIN tulee iloiseksi ja jotka ovat positiivisia sellaisinaan:
- rakkaat ihmiset ja oma koira (mahtava poikaystävä, muut ystävät ja perhe)
- vihreys joka puolella
- kesämökki
- uiminen ja saunominen vastan kera
- grillaaminen ja syöminen
- rauhalliset aamut, kiireettömyys ja loma
- kesävaatteet
- kesäinen Helsinki
- mansikat ja mustikat
- nukkuminen sateen ropistessa mökin peltikattoon
- lukeminen
- matkustelu
- meri ja järvet
Siinäpä muutamia alkuun.. tuota listaa täytyy sitten jatkaa, kun missio etenee. Olisipa kiva, kun saisi kerättyä 100 positiivista asiaa kesän aikana. Tavoitetta tarvitaan tehtävän onnistuneeseen suorittamiseen. :) Onnea ei pidä tietenkään suorittaa, se täytyy elää ja kokea - sitä kohti siis!
Kesäloma alkaa kolkutella reilun päivän päässä ja jos kesä on ihmisen parasta aikaa, niin mullahan
on silloin asiat varsin hyvin. Lomalta voi odottaa siis vain parasta ja kivaa! Kevät ei ehkä mennyt niin
positiivisessa virityksessä kuin alkutalvi antoi ymmärtää. Ikäviä sairastumisia lähipiirissä ja oman rakkaan lähteminen töihin ulkomaille ovat koetelleet positiivisuuden nimeen vannonutta muurainta. Aion kuitenkin tehdä ryhtiliikkeen kesäloman kunniaksi ja käyttää lomani hyvin eli pyrin keskittymään jälleen elämän iloisiin ja kauniisiin asioihin.
Olen aloittanut toisenkin blogin serkkuni/kummityttöni kanssa, jossa hän pääasiallisesti kirjoittaa, mutta jaamme siellä yhteisiä mukavia kokemuksiamme, reseptejä, muistoja jne. Olen iloinen, että minulla on niin hieno kummityttö, jonka kanssa voi puuhastella tämänlaisiakin asioita. Meille jää varmasti molemmille kivoja muistoja blogin tekemisestä muiden reaalielämän tapahtumien ohella! Uutta blogia voi lukea osoitteessa: serkkujasenkummi.blogspot.fi
Kesälomalla kiertelemme ympäri Suomea autolla ja aion heittäytyä oikein roadtrip tunnelmaan! Vaikka matkat ovat pitkiä, voi pienellä viitseliäisyydellä keksiä yhtä jos toista huvitusta alsfaltin ja sorateiden varrelle. Yhtä toivon tietenkin ja se on aurinko. Heinäkuun on tuotava hellettä matkassaan..Lämpö ja aurinko ovat asioita, joita rakastan ja joista voin ammentaa voimaa, millä kurkottaa pitkälle ensimmäisiin loskiin ja nuoskiin. Hyvät muistot ovat myös oiva apu talven pitelyyn, kuten keväällä kirjoitin. Onneksi taas on kesä aikaa keräillä muistoja reppuun talven varalle.
Helpottaakseni omaa lomamissiotani luettelen tähän nyt asioita, joista AINAKIN tulee iloiseksi ja jotka ovat positiivisia sellaisinaan:
- rakkaat ihmiset ja oma koira (mahtava poikaystävä, muut ystävät ja perhe)
- vihreys joka puolella
- kesämökki
- uiminen ja saunominen vastan kera
- grillaaminen ja syöminen
- rauhalliset aamut, kiireettömyys ja loma
- kesävaatteet
- kesäinen Helsinki
- mansikat ja mustikat
- nukkuminen sateen ropistessa mökin peltikattoon
- lukeminen
- matkustelu
- meri ja järvet
Siinäpä muutamia alkuun.. tuota listaa täytyy sitten jatkaa, kun missio etenee. Olisipa kiva, kun saisi kerättyä 100 positiivista asiaa kesän aikana. Tavoitetta tarvitaan tehtävän onnistuneeseen suorittamiseen. :) Onnea ei pidä tietenkään suorittaa, se täytyy elää ja kokea - sitä kohti siis!
 |
| Rakas Gaucho juo merestä "raikasta" vettä |
 |
| Meri |
 |
| Vihreys ja valo |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)