Onnentunteita

Kesäloma on nyt loppunut ja totuttelu arkeen on alkanut. Liian nopeaan meni kolme viikkoa, mutta se ei liene kenellekään joskus lomaa viettäneelle yllätys. Mukava loma on takana ja paljon muistoja syntyi pimeään talveen muisteltavaksi. Kaksi viikkoa Suomea etelestä pohjoiseen ja itään, sen jälkeen Venetsiassa viikko. Aika kiva kompinaatio! Vaikka hellettä ei kotimaassa paljon ollutkaan, niin onneksi moni muu asia jäi mieleen. Positiivisten asioiden listallekin tulee monta uutta täppää :) Jee! Nyt on edessä loppukesän viettoa Helsingissä ja sekin on ihan kivaa se. Viikonloppuna saadaan toivottavasti nautiskella auringossa Kaivopuiston nurmikolla Kaken kanssa. Voisipa sormensa sotkea taikinuksiin ja puuhastella kesän marjoista jotain hyvää, vaikka varsinainen herkuttelukausi onkin takanapäin.

Tässä pientä koostetta:

- Suomen maaseutu
- autoilu kesäiltoina kauniissa maisemissa
- pohjoisessa syödyt rieskat :) (olen koukussa)
- mansikat (ehkä ne tuli jo aiemmin mainittua?)
- traktorilla ajaminen (eka kerta!!)
- 12 kg luonnon lohen saaminen Tornionjoesta (huikean jännittävä elämys)
- rentous ja rakkaus - hihii!
- ristikot
- yhteinen lomamatka kummitytön kanssa Venetsiaan
- jäätelö Italiassa (ah, söin enemmän kuin koko vuoden aikana Suomessa)
- yksi parhaista koskaan syömistäni pizzoista tuli tielleni Venetsiassa
- pitkästä aikaa sain tosi tosi hyviä simpukoita Italiassa
- Venetsian kauneus

Gaucho ja 12kg lohi tekevät tuttavuutta

On se niin suloinen touhutessaan kalan kanssa :)

Ekaa kertaa traktorin ratissa - tämä oli oikeasti jännää!

Kaunis taivas Tornionjoen yläpuolella ja lämmin ilta - ehkä kesän ainoita.

Herkkujätskit Italiassa!

Erinomaiset simpukat - ollessaan hyviä tuottavat suunnatonta mielihyvää

Kaunis Venetsia

Kiskoilla

Olen istunut pian neljä tuntia junassa matkalla kohti Joensuuta, joka on kesälomani ensimmäinen etappi. Gaucho lymyää jossakin istuimeni alla nyt, kun käytävän toisella puolella ei enää syödä kana-ceasaria :) Lomafiilistä ei oikein ole vielä löytynyt ja aamulla melkein harmistuin, kun ei yhtään tunnu, että olisi lomalla. Muutamien pikku torkkujen jälkeen olen maisemien muuttuessa kotoisemman näköisiksi alkanut saada kiinni kesähabituksesta ja tunnelmasta. Aurinkokin pilkoittelee!

Kuten kirjoitin serkkujasenkummi-blogiin äsken, on tämä juna melkoinen paikka hilpeille havannoille silloin kun oma mieli on vastaanottavaisella tuulella. Alkumatkasta jokainen tämän junan matkustaja ärsytti minua enemmän tai vähemmän, mutta nyt jo uuteen lomaisempaan moodiin siirtyneenä saatan nähdä tässä yhtä jos toista positiivista ja hauskaa. Itseasiassa Suomi on pullollaan hupsunlaisia persoonia ja murteita. Kaikkia meitä kuitenkin yhdistää ikkunasta avautuvat järvimaisemat ja vihreät koivikot. Kesä merkitsee suurimmalle osalle suomalaisia hyvin perinteisiä asioita, joista itse kukin ammentaa pimeinä talvi-iltoina.

Positiivisten asioiden listaan lisättäköön tämän junamatkan saldona:

- hupsun hauskat kanssamatkustajat
- aina yhtä hyvä matkaseuralainen Gaucho
- mahtavat järvimaisemat, joita voi ihailla ikkunasta
- rauha ja hiljaisuus, minkä voi aistia kotiseutua lähestyttäessä
- toimiva internet-yhteys junassa
- juuri junaan astunut joensuulainen festarikiertelijä, joka kulkee aina paljasjaloin ja jonka näkeminen ei oikeastaan ärsytä yhtään, vaan on hienoa nähdä rohkeutta olla hyvin erilainen kuin muut
- päivät ovat jälleen tänään harvemmat siihen, kun näen taas rakkaani :)
- ihana ilta eilen upeiden ystävien seurassa ( ei kuulu toki tähän junakategoriaan varsinaisesti)

Ystävän tekemä mansikkakakku ja rosekuohari! Ihana loman aloitus.

Rakas ottaa päikkärit ennen junamatkaa - kuinka suloista.

Reipas reissaaja. Vaivihkaa vahdissa, kun naapurissa ruokaillaan :)

Netti toimii ja koivut ovat niin vihreitä!

Parasta kesässä

Onpas vierinyt aika nopeaan viimeisestä kerrasta. Aika lentää, minä en enää ;)

Kesäloma alkaa kolkutella reilun päivän päässä ja jos kesä on ihmisen parasta aikaa, niin mullahan
on silloin asiat varsin hyvin. Lomalta voi odottaa siis vain parasta ja kivaa! Kevät ei ehkä mennyt niin
positiivisessa virityksessä kuin alkutalvi antoi ymmärtää. Ikäviä sairastumisia lähipiirissä ja oman rakkaan lähteminen töihin ulkomaille ovat koetelleet positiivisuuden nimeen vannonutta muurainta. Aion kuitenkin tehdä ryhtiliikkeen kesäloman kunniaksi ja käyttää lomani hyvin eli pyrin keskittymään jälleen elämän iloisiin ja kauniisiin asioihin.

Olen aloittanut toisenkin blogin serkkuni/kummityttöni kanssa, jossa hän pääasiallisesti kirjoittaa, mutta jaamme siellä yhteisiä mukavia kokemuksiamme, reseptejä, muistoja jne. Olen iloinen, että minulla on niin hieno kummityttö, jonka kanssa voi puuhastella tämänlaisiakin asioita. Meille jää varmasti molemmille kivoja muistoja blogin tekemisestä muiden reaalielämän tapahtumien ohella! Uutta blogia voi lukea osoitteessa: serkkujasenkummi.blogspot.fi

Kesälomalla kiertelemme ympäri Suomea autolla ja aion heittäytyä oikein roadtrip tunnelmaan! Vaikka matkat ovat pitkiä, voi pienellä viitseliäisyydellä keksiä yhtä jos toista huvitusta alsfaltin ja sorateiden varrelle. Yhtä toivon tietenkin ja se on aurinko. Heinäkuun on tuotava hellettä matkassaan..Lämpö ja aurinko ovat asioita, joita rakastan ja joista voin ammentaa voimaa, millä kurkottaa pitkälle ensimmäisiin loskiin ja nuoskiin. Hyvät muistot ovat myös oiva apu talven pitelyyn, kuten keväällä kirjoitin. Onneksi taas on kesä aikaa keräillä muistoja reppuun talven varalle.

Helpottaakseni omaa lomamissiotani luettelen tähän nyt asioita, joista AINAKIN tulee iloiseksi ja jotka ovat positiivisia sellaisinaan:

- rakkaat ihmiset ja oma koira (mahtava poikaystävä, muut ystävät ja perhe)
- vihreys joka puolella
- kesämökki
- uiminen ja saunominen vastan kera
- grillaaminen ja syöminen
- rauhalliset aamut, kiireettömyys ja loma
- kesävaatteet
- kesäinen Helsinki
- mansikat ja mustikat
- nukkuminen sateen ropistessa mökin peltikattoon
- lukeminen
- matkustelu
- meri ja järvet
 
Siinäpä muutamia alkuun.. tuota listaa täytyy sitten jatkaa, kun missio etenee. Olisipa kiva, kun saisi kerättyä 100 positiivista asiaa kesän aikana. Tavoitetta tarvitaan tehtävän onnistuneeseen suorittamiseen. :) Onnea ei pidä tietenkään suorittaa, se täytyy elää ja kokea - sitä kohti siis!

Rakas Gaucho juo merestä "raikasta" vettä

Meri

Vihreys ja valo

Valittamisen vaikeus

Valittamislakkoa on kulunut 12 päivää. Voin sanoa, että ei ole ollut helppoa olla valittamatta. Ensimmäisinä päivinä pystyimme työkaverini kanssa skarppaamaan melko hyvin ja saimme toisemme kiinni aivan "kuilun partaalla" eli siinä kohtaa, kun normaali puhuminen oli luisumassa valituksen puolelle. Sittemmin olemme vähän unohtaneet koko asian, vaikka välillä saankin itseni kiinni valituskaistalta. Vaikeimpia minulle ovat tilanteet, joissa joku toinen alkaa valittaa, ja olettaa minun yhtyvän hänen valitteluunsa. Ehkä yhdessä valittaminen on muodostunut tavaksi tukea toista ja keskustella hankalista asioista.  Jos valittamiseen ei lähdekään mukaan, on jotenkin outo. Harva arvostaa sitä, että valittamiseen yhtymisen sijaan joku yrittää tarjota ystävälle tai tutulle ulospääsyjä tukalasta tilanteesta. Tuntuu, että moni pikemminkin pyrkii kurjuuden maksimointiin eli tartuttamaan valitusvireen myös "auttajaan". Jokainen positiivinen näkökulma on kumottava. Näihin kilpaväittelyihin olen törmännyt erityisesti vanhempien sukulaisteni kanssa. Nuo keskustelut ovat siinä mielessä positiivisia itseni kannalta, että tavoittelen entistä määrätietoisemmin pirteämpää elämänotetta.

Eli haasteita riittää valitsi niin tai näin, mutta vielä en aio luopua kilvoittelusta kohti aurinkoisempaa ajatteluntasoa :)

Älä valita — Pystytkö elämään päivääkään valittamatta?

Asioiden kääntäminen päälaelleen näyttäisi olevan puheenaiheena yleisemminkin paraikaa. Voisin tarttua tuohon haasteeseen soveltaen sitä siten, että joka päivä on löydettävä vähintään kaksi hyvää/kaunista/positiivista asiaa ja suunnattava negatiiviseen ajatteluun ja valittamiseen kuluva energia oman asenteen muuttamiseen. Niin kuin aamulla huomasin, niin kaunista ja hyvää ei välttämättä aina edes tarvitse etsiä kovin kaukaa. Täytyy vain huomata enemmän! :) Aika alkaa nyt ja päiviä jäljellä 21. Haasteeseen kanssani tarttuu myös hyvä työkaverini, joten kontrolli pelaa ainakin työpäivien aikana.

Kutkuttelevan kaunis aamu

Aloitin aamuni vakaalla aikomuksella nähdä jotain kaunista ja positiivista matkallani töihin. Istuin M-junaan ja katsoin ikkunasta ulos vielä Helsingin rautatieasemalla. Eduskuntatalon vieressä möllötti täyteläisen keltainen kuu, jonka alareunassa väreili pakkasaaltoja. Taivas oli aivan tummansininen - kaunista! Normaalisti olisin istunut junaan ja avannut välittömästi Metro-lehden ja tämä valtavan kaunis aamuinen näky olisi jäänyt huomaamatta. Junan saapuessa pääteasemalle oli käsillä sinertävä hetki, jota seurasi päivän nouseminen kirkkaana ja aurinkoisena, reilusti pakkasen puolella. Vielä kävellessäni asemalta kohti työpaikkaa näin todella suloisen koiran, joka oli juuri nostanut kuonansa kevyesti pakkaspuuterista ja katseli  minua ystävällisen ja hiukan hämmentyneen näköisenä. En voinut estää suupieliäni kaartumasta hymyyn!